Still Meadow

Julkaistu · 3 min lukuaika

Ahdistuksen hyödyllinen puoli

Ahdistus on epämukavaa, mutta se ei ole vihollisesi. Miten pieni huoli auttaa valmistautumaan ja välittämään, ja miten sitä kuunnellaan antamatta sen vallata.

Suurin osa siitä, mitä ahdistuksesta kuulemme, koskee sen hävittämistä. Se on ymmärrettävää: ahdistus voi tuntua kauhealta. Mutta ahdistus ei ole vain ratkaistava ongelma. Sopivassa määrin se on yksi tapa, jolla mielemme pitää meistä huolta. Sen hyödyllisen puolen ymmärtäminen voi tehdä siitä hieman vähemmän pelottavan ja hieman helpomman elää.

Tunne, jolla on tehtävä

Jokaisella tunteella on tarkoitus. Suru hidastaa meitä menetyksen jälkeen. Viha auttaa puolustamaan sitä, mikä on tärkeää. Ahdistus katsoo eteenpäin. Se kysyy: mikä voisi mennä pieleen, ja olemmeko valmiita?

Psykiatri Randolph Nesse, evolutiivisen lääketieteen perustajia, vertaa ahdistusta palovaroittimeen. Palovaroitin, joka joskus hälyttää paahtoleivän palaessa, on ärsyttävä, mutta sellainen, joka pysyy hiljaa oikean tulipalon aikana, on paljon pahempi. Ahdistusjärjestelmämme on viritetty hieman yliherkäksi, koska esi-isillemme todellisen vaaran huomaamatta jättäminen oli paljon kalliimpaa kuin muutama väärä hälytys.

Kun siis tunnet ahdistusta ennen matkaa, tenttiä tai vaikeaa keskustelua, mielesi ei toimi väärin. Se yrittää suojella sinua. Ongelma ei ole hälyttimen olemassaolo vaan se, että nykyelämässä se voi soida liian usein, liian kovaa tai asioista, joille emme voi mitään.

Pieni huoli auttaa suoriutumaan

Yli sata vuotta sitten psykologit Robert Yerkes ja John Dodson kuvasivat ilmiön, josta on keskusteltu siitä asti: suoriutuminen paranee yleensä virittyneisyyden noustessa tiettyyn pisteeseen asti ja heikkenee, kun virittyneisyys käy liian suureksi. Liian vähäinen jännitys tekee meistä tylsistyneitä ja huolimattomia. Liian suuri saa jähmettymään. Näiden välissä on alue, jossa olemme valppaita, keskittyneitä ja parhaimmillamme.

Monet tuntevat tämän kokemuksesta. Pieni hermostuneisuus ennen esitystä saa valmistautumaan, harjoittelemaan ja kiinnittämään huomiota. Urheilijat ja muusikot kertovat usein soittavansa tai pelaavansa huonommin, jos eivät tunne lainkaan jännitystä. Lievä ahdistus on energiaa. Kysymys on siitä, miten sitä käyttää eikä jää sen valtaan.

Tarina, jonka kerromme hermostuneisuudestamme

Tutkimusten mukaan se, miten tulkitsemme ahdistuksen signaaleja, voi muuttaa sitä, miten ne meihin vaikuttavat.

Yhdessä tutkimuksessa psykologi Jeremy Jamieson työtovereineen kertoi osalle vaikeaan kokeeseen valmistautuvista opiskelijoista, että ahdistuneena oleminen voi itse asiassa auttaa menestymään, koska virittyneisyys voi parantaa suoriutumista. Nämä opiskelijat pärjäsivät matematiikkaosiossa paremmin kuin opiskelijat, jotka eivät saaneet tällaista viestiä. Sydän löi yhä kiivaasti; he vain tulkitsivat tuon tykytyksen toisin.

Samansuuntaisessa tutkimuksessa Alia Crum ja hänen työtoverinsa havaitsivat, että ihmiset, joita autettiin näkemään stressi mahdollisesti vahvistavana eikä vain haitallisena, raportoivat parempaa hyvinvointia ja osoittivat terveempiä fysiologisia reaktioita. Viesti ei ole, että ahdistus olisi miellyttävää. Viesti on, että tykyttävä sydän voi tarkoittaa ”olen valmis” yhtä lailla kuin ”olen vaarassa”.

Ahdistus välittämisen merkkinä

Ahdistuksella on myös toinen, hiljaisempi puoli. Huolehdimme tavallisesti asioista, jotka ovat meille tärkeitä: lapsistamme, terveydestämme, työstämme, rakkaistamme, maailman tilasta. Siinä mielessä ahdistus on usein välittämistä valepuvussa. Sen huomaaminen voi pehmentää sitä. Kysymyksen ”miksi olen tällainen?” sijaan voit sanoa: ”Totta kai tunnen näin. Tämä on minulle tärkeää.”

Tämä muutos ei saa tunnetta katoamaan, mutta se muuttaa suhdettasi siihen: taistelemisesta kuuntelemiseen.

Kuuntele, mutta älä tottele

Hyödyllinen tapa suhtautua ahdistukseen on kohdella sitä kuin ahdistunutta ystävää. Kuuntelet. Otat huolen vakavasti. Katsot, onko jotain käytännöllistä tehtävissä. Ja jos juuri nyt ei ole mitään tehtävää, rauhoittelet häntä lempeästi ja autat häntä tyyntymään.

Voit tehdä samoin omalle mielellesi:

  1. Huomaa se. ”Tunnen ahdistusta.” Tunteen nimeäminen voi tehdä siitä hieman vähemmän musertavan.
  2. Kysy, mihin se osoittaa. Onko olemassa todellinen ongelma, ja voisitko ottaa tänään pienen askeleen?
  3. Ota askel tai anna sen levätä. Jos voit toimia, toimi. Jos et voi, muistuta itseäsi, ettei pidempi huolehtiminen muuta lopputulosta.
  4. Auta kehoasi rauhoittumaan. Hidas hengitys, lyhyt kävely tai muutama minuutti hiljaisuutta voi rauhoittaa hälytyksen, jotta mielesi ajatteleva osa pääsee takaisin töihin.

Kun hälytin ei sammu

Ahdistuksen hyödyllisellä puolella on rajansa. Jos huoli on jatkuvaa, jos paniikki iskee tyhjästä tai jos pelko saa sinut välttelemään tavallisia elämän osa-alueita, hälytin ei enää auta. Se ei ole heikkoutta; se on merkki hakea tukea. Lääkäri tai terapeutti voi auttaa, ja tehokkaita hoitoja on olemassa.

Arkiseen ahdistukseen voi auttaa, kun on paikka, jossa hälytin saa levätä. Still Meadow'ssa voit istua rauhallisella niityllä ja kuulla vanhoja tarinoita vedestä, joka ei taistele kiveä vastaan, ja bambusta, joka taipuu lumen alla katkeamatta. Ne muistuttavat, että herkkyys, valppaus ja välittäminen eivät ole vikoja. Ne ovat osa sitä, mikä tekee meistä ihmisiä.

Lähteet

  1. Yerkes, R. M., & Dodson, J. D. (1908). The relation of strength of stimulus to rapidity of habit-formation. Journal of Comparative Neurology and Psychology, 18, 459–482.
  2. Crum, A. J., Salovey, P., & Achor, S. (2013). Rethinking stress: The role of mindsets in determining the stress response. Journal of Personality and Social Psychology, 104(4), 716–733.
  3. Jamieson, J. P., Mendes, W. B., Blackstock, E., & Schmader, T. (2010). Turning the knots in your stomach into bows: Reappraising arousal improves performance on the GRE. Journal of Experimental Social Psychology, 46(1), 208–212.
  4. Nesse, R. M. (2019). Good Reasons for Bad Feelings: Insights from the Frontier of Evolutionary Psychiatry. Dutton.