Miksi rentoutuminen ei ole ylellisyyttä
Lepoa pidetään usein työn jälkeisenä palkintona. Hengitystä, luontoa ja meditaatiota koskeva tutkimus osoittaa sen olevan terveen mielen ja kehon perustarve.
Monissa kulttuureissa rentoutuminen on jotain, mikä tuntuu pitävän ansaita. Ensin työ, sähköpostit ja kotityöt; sitten, jos aikaa jää, lepo. Usein aikaa ei jää. Stressin tiede kertoo kuitenkin toisenlaisen tarinan: rentoutuminen ei ole palkinto tuottoisasta elämästä. Se on osa sitä, mikä tekee terveen elämän mahdolliseksi.
Hermoston kaksi tilaa
Autonominen hermostomme toimii vähän kuin auto, jossa on kaasu ja jarru. Kaasu, jota usein kutsutaan taistele tai pakene -järjestelmäksi, valmistaa meidät toimintaan: sydän lyö nopeammin, hengitys tihenee, lihakset jännittyvät ja tarkkaavaisuus kapenee. Jarru, jota joskus kutsutaan lepo ja ruoansulatus -järjestelmäksi, tekee päinvastoin: sydän hidastuu, ruoansulatus käynnistyy ja keho korjaa itseään.
Molemmat ovat terveitä. Ongelmat alkavat, kun kaasua painetaan pitkään ja jarrua käytetään harvoin. Monet elävät nykyään näin: siirtyvät vaatimuksesta toiseen pysähtymättä kunnolla. Ajan mittaan keho, joka on aina valmiina toimintaan, väsyy, nukkuu huonosti ja löytää vaikeammin rauhan, vaikka mikään ei olisi hullusti.
Rentoutumisreaktio
1970-luvulla harvardilainen kardiologi Herbert Benson kuvasi ilmiön, jota hän kutsui rentoutumisreaktioksi: syvän levon tilan, joka on stressireaktion fyysinen vastakohta. Hän havaitsi, että sen voi herättää tarkoituksella yksinkertaisilla harjoituksilla, kuten istumalla hiljaa, toistamalla sanaa tai lausetta ja palauttamalla huomion siihen lempeästi aina, kun mieli harhaili. Sydämen syke ja hengitys hidastuivat, ja ihmiset kertoivat tuntevansa olonsa rauhallisemmaksi.
Hänen työnsä tärkeys oli sen yksinkertaisuudessa. Rentoutumisreaktio ei ole varattu munkeille tai asiantuntijoille. Se on jokaisen ihmiskehon sisäänrakennettu kyky, joka odottaa käyttöä.
Hengitys porttina
Hengitys on yksi harvoista hermoston osista, joihin voimme vaikuttaa suoraan. Ahdistuneena hengitämme yleensä nopeasti ja ylhäällä rinnassa. Kun hidastamme hengitystä, erityisesti uloshengitystä, keho tulkitsee sen merkiksi turvallisuudesta.
Andrea Zaccaron johtama vuoden 2018 systemaattinen katsaus tarkasteli hitaan hengityksen tutkimuksia; hidas hengitys määriteltiin alle kymmeneksi hengenvedoksi minuutissa. Katsaus havaitsi, että hidas hengitys liittyi suurempaan sykevälivaihteluun, joka on joustavan ja hyvin säädellyn hermoston merkki, sekä rentoutumiseen liittyviin muutoksiin aivojen toiminnassa. Myöhempi tutkimus osoittaa, että noin kuusi hengenvetoa minuutissa on tahti, jolla nämä vaikutukset ovat usein voimakkaimmillaan.
Tarkkaa laskemista ei tarvita. Hengittämällä lempeästi sisään nenän kautta noin neljä sekuntia ja ulos noin kuusi sekuntia muutaman minuutin ajan monet tuntevat jo eron.
Meditaatio: hyödyllistä mutta ei taikaa
Meditaatiota esitellään usein parannuskeinona kaikkeen. Näyttö on vaatimattomampaa ja tavallaan rohkaisevampaa. Madhav Goyalin johtama laaja meta-analyysi, joka julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä vuonna 2014, kävi läpi 47 tutkimusta, joissa oli yli 3 500 osallistujaa. Se havaitsi, että tietoisuustaitoihin perustuvat meditaatio-ohjelmat johtivat pieniin tai kohtalaisiin parannuksiin ahdistuksessa, masennuksessa ja kivussa.
Pieni tai kohtalainen on rehellistä. Se tarkoittaa, ettei meditaatio ole ihme, mutta se on todellinen, mitattavissa oleva apu, joka joissakin tutkimuksissa vastaa muita vakiintuneita lähestymistapoja. Ja kuten liikunnan, myös sen hyödyt kasvavat harjoittelun myötä.
Luonnon hiljainen lääke
Myös luonnossa vietetty aika näyttää auttavan. Lähes 20 000 englantilaista käsittäneessä tutkimuksessa Mathew White ja hänen työtoverinsa havaitsivat, että ihmiset, jotka viettivät vähintään 120 minuuttia viikossa luonnonmukaisissa paikoissa, kuten puistoissa, metsissä tai rannikolla, raportoivat todennäköisemmin hyvästä terveydestä ja korkeasta hyvinvoinnista kuin ne, jotka eivät viettäneet luonnossa lainkaan aikaa. Ei näyttänyt olevan väliä, kertyivätkö nuo kaksi tuntia yhdestä pitkästä kävelystä vai useammasta lyhyemmästä käynnistä.
Tutkimus osoittaa yhteyden eikä todista syy-seuraussuhdetta, mutta se sopii siihen, mitä monet tuntevat: niityllä, metsässä tai meren äärellä huolemme tuntuvat pienemmiltä. Jopa luonnon kuvat ja äänet voivat auttaa joitakin tuntemaan olonsa rauhallisemmaksi, ja siksi Still Meadow käyttää oikeita lintujen, tuulen, veden ja sateen äänityksiä.
Lepo harjoituksena, ei palkintona
Jos rentoutuminen on perustarve, se ansaitsee paikan päivässä eikä vain jäännösminuutteina. Muutamia ideoita:
- Pienet tauot. Kolme hidasta hengenvetoa ennen kannettavan avaamista, palaverin jälkeen, ennen nukkumaanmenoa.
- Päivittäinen kävely. Mieluiten jossain vihreässä, ainakin osan matkaa ilman kuulokkeita.
- Iltarajat. Tunti ennen nukkumaanmenoa ilman uutisia tai työviestejä.
- Paikka, johon palata. Tuoli, nurkka puutarhassa tai digitaalinen tila kuten Still Meadow, jossa kehosi oppii: täällä voin päästää irti.
Rentoutuminen ei ole laiskuutta. Siten keho palautuu, mieli jäsentää päivän ja löydämme voimia huolehtia muista. Sinun ei tarvitse ansaita sitä. Sinun tarvitsee vain sallia se.
Lähteet
- Benson, H. (1975). The Relaxation Response. William Morrow.
- Zaccaro, A., Piarulli, A., Laurino, M., et al. (2018). How breath-control can change your life: A systematic review on psycho-physiological correlates of slow breathing. Frontiers in Human Neuroscience, 12, 353. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30245619/
- Goyal, M., Singh, S., Sibinga, E. M. S., et al. (2014). Meditation programs for psychological stress and well-being: A systematic review and meta-analysis. JAMA Internal Medicine, 174(3), 357–368. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24395196/
- White, M. P., Alcock, I., Grellier, J., et al. (2019). Spending at least 120 minutes a week in nature is associated with good health and wellbeing. Scientific Reports, 9, 7730.